Vierashuone -haastattelusarjan tavoitteena on välittää tietoa musiikkimaailman koukeroista uransa eri vaiheessa oleville artisteille.

Pariisin Kevään kantavana voimana ja keulahahmona tunnettu Arto Tuunela on tehnyt poikkeuksellisen musiikillisen uran.  Oman yhtyeen menestyskappaleiden lisäksi miehen sävelkynästä on syntynyt kappaleita myös muille artisteille, mutta aktiivisesti omaa uraa rakentaneeksi muusikoksi hänen omien yhtyeidensä lista on poikkeuksellisen lyhyt: Tuunela on elämänsä aikana soittanut vain kahdessa bändissä.

Major Label – Arto Tuunelan oppikoulu

Arto Tuunelan ensimmäinen bändi oli vuosituhannen alkupuolen amerikkalaisesta ahdistuneesta metallista vaikutteita ottanut Major Label, minkä kertoo olleen hänen oppikoulunsa.

Arto Tuunela: – Major Labelin suojissa opiskeltiin, että miten soitetaan yhdessä, äänitetään demoja, miten saadaan julkaistua, miten päästään keikoille ja miten saadaan siitä mahdollisimman ammattimaista. Siihen kuului myös paljon sellaista, mikä siihen aikaan oli vähän vaikea sanoittaa: Miten yhdistää ne kaikki unelmat ja haaveet siihen, että mikä on realistista. Kesti kauan ennen kuin saatiin jotain järkevää aikaiseksi – tai ainakaan sellaista mistä joku voisi kiinnostua.

Major Label pääsi levyttämään aikana, jolloin valtaosalle albumiformaattiin pääsystä tarvittiin levy-yhtiön tuki. Suureellinen nimi ei ollut enne, sillä Major Label levytti riippumattomalle Elements music -yhtiölle. Erityisesti jälkimmäinen albumi ”When I Am With You You Are Safe” esitteli Tuunelan yhtyeellä olevan poikkeuksellisen hyvä näkemys ja terävä biisikynä. Levy ole vieläkään täysin vaipunut unholaan, sillä metallimusiikin erikoislehti Inferno nosti sen taannoin pieniä suuria levyjä käsittelevälle Salamyhkä-palstalleen. Ajan hammas on hieman puraissut Major Labelin soundia, mutta Arto Tuunelan kyvyt biisienkirjoittajana ja tuottajana on kuultavissa edelleen kristallinkirkkaana.

Sanoitusten täytyy tuntua

Arto Tuunela ei haikaile Major Labelin perään, mutta myöntää panostaneensa yhtyeeseen paljon. Hän sanoo Major Labelin tuntuvan nykyään etäiseltä ja kertoo musiikintekoidentiteetin muuttuneen hänen alettua tehdä musiikkia suomeksi. Tuunela kertoo suomen laulukielenä takavan sen, että monitulkinnallisuudesta huolimatta hänelle itselle ei jää epäselväksi, mitä hän haluaa sanoa. Biisien kirjoitus voi alkaa melodiasta tai sananparresta, mutta Tuunelan mukaan “sen pitää tuntua siltä, että se tarkoittaa joitain.”

Pariisin Kevät ja viattomuuden tilan syleily

Major Labelin jälkeen perustettu Pariisin Kevät sai kiitävän lähdön ja se kiinnitettiin suuren monikansallisen levy-yhtiön suojiin jo debyyttialbumillaan. Suuria yhtiötä pidetään helposti urasuunnitteluun vakavasti suhtautuvina yhtiöinä, joiden kädessä Excel-taulukko on vakiovaruste. Tuunelan mukaan suuressa yhtiössä voi olla näkemystä ja intohimoa samalla tavoin kuin pienessä.

Pariisin Kevään alku oli enemmän intohimon kuin laskelmoinnin värittämä. Arto Tuunela kertoo, ettei lähettänyt demoa yhteenkään levy-yhtiöön, vaan ystävänsä kanssa he laittoivat biisejä radioihin. Aivan tarkkaa tietoa mihin demot päätyivät Tuunelalla ei edes ole. Suuret suunnitelmat korvasi leikkimielisyys ja intohimo tehdä musiikkia. Tätä hän suosittelee myös muille aloittaville artisteille.

Arto Tuunela:  – Ehkä se alkusysäys olisi tärkeätä, että se tulisi intohimosta tai siitä, että saa tekemisestä nautintoa. Urasuunnitelma ja kaikki mitä siihen liittyy pitäisi olla vahvasti alisteista nautinnolle tehdä sitä juttua. Se ei tarkoita sitä, että konseptin suunnittelu tai markkinointi olisi sellaista, että pitäisin sitä huonona. On vaan hyvä syleillä sitä viattomuuden tilaa, jossa synnyttää jotain uutta. Se kannattaa miettiä ensin, ennen kuin rupeaa perustamaan instagram-tiliä.

Kokeilemalla kohti valmista tuotosta

Arto Tuunelan laaja-alaiseen osaamiseen tekee mielenkiintoisen ristiriidan kokemus siitä, ettei hän osaa ilmaista yhdelläkään instrumentilla itseään niin hyvin kuin haluaisi. Arto Tuunela on toiminut molemmissa yhtyeissään laulajakitaristina. Nykyään Tuunela kokee olevansa ensisijaisesti laulaja, joskin alkujaan asetelma oli päinvastainen. Tuunela sanoo haluavansa ilmaista itseään laulamalla, mutta ei ole kuulemma koskaan tuntenut osaavansa laulaa. Myös muita instrumentteja Tuunela sanoo osaavansa soittaa vain välttävästi, vaikka miehen rumpujensoittoa löytyy myös Pariisin Kevään levyiltä. 

Arto Tuunela: – Olen aina tykännyt soittaa rumpuja, mutta en ole koskaan harjoitellut niitä niin, että olisin kovin taitava. Ajattelen tosi rytmisesti musiikkia ja tykkään rumpujen lisäksi ylipäänsä rytmien rakentamisesta. Soittotaso pianon kanssa on esimerkiksi alkeellisella tasolla. Mä tykkään räpläillä kaikenlaisten laitteiden kanssa ja tykkään tehdä erilaisilla synilla juttuja, mutta mulla ei ole sellaista pianistin soittotaitoa. Iso osa mun ajasta menee siihen, että haluan tehdä lauluja ja tuotantoa tosi hyvin. Mun on tarvinnut jakaa aika ja energia niihin kaikkiin, koska mä haluan tehdä niitä kaikkia. Mä luulen, että mun vahvuus on se, että mä olen kiinnostunut monista eri osa-alueista. Mun kärsivällisyys ei riittäisi yhteen asiaan niin, että hioisin vaan sitä.

Yksin vai yhdessä?

Arto Tuunelan sooloprojektina alkaneesta Pariisin Keväästä on kasvanut kokoonpanoltaan stabiili ryhmä. Tuunela kokee, että yksin ja ryhmässä työskentelyssä on puolensa. Yksin työskennellessä ei tarvitse tehdä kompromisseja, mutta tällöin on ainoastaan omat ideat käytettävissä.

Arto Tuunela: – Yksin työskennellessä on se hyvä puoli, ettei tarvitse kuunnella kritiikkiä keneltäkään muulta. Ryhmässä on se hyvä puoli, että se kritiikki on usein aika tarpeellista. Se on parhaimmillaan nopeampaa, että pystytään lakaisemaan huonot ideat pois tieltä ja siirtyä hyviin ideoihin. Kääntäen se voi toimia myös niin, että on huono ryhmädynamiikka ja sitä haluaa kunnioittaa liikaa niin, että kaikki saa äänensä kuuluviin, vaikka jo tietää mitä itse haluaa. Silloin ryhmässä hukkaa aikaa. Jos tietää mitä itse haluaa, niin silloin kannattaa mennä suoraan. Mun ei kannata olla yksin, mutta välillä siinä säästää aikaa.

Hyvä tuotanto vaatii “istumista”, näkemystä ja psykologiaa

Laaja-alainen osaaminen on tehnyt Arto Tuunelasta myös kysytyn tuottajan, jonka palveluksia ovat käyttäneet muun muassa CMX, Mira Luoti ja Pete Parkkonen. Hyvä tuotanto vaatii Tuunelan mukaan aikaa ja “asian kanssa istumista”. Tuottajan näkemyksen muodostaminen syntyy usein vähitellen.

Arto Tuunela: – Se on usein sitä, että sitä kuuntelee monta kertaa ja heittäytyy ajatuksen vietäväksi. Jotenkin sellaisen odotuksen pitäminen, että jollain on joku valmis vastaus, niin se kannattaa hylätä. Valmis tuotanto ei synny hirveän usein helposti ja nopeasti. Joku runko saattaa olla nopeasti valmis ja syntyä tosi helposti, mutta usein viimeistelyvaihe vie yhtä paljon aikaa kuin kaikki muu. Siinä kohtaa punnitaan se oma kärsivällisyys.

Tuotannollisesti keskeiset asiat ovat Tuunelan mielestä tapauskohtaisia, mutta psykologia on yksi keskeisimpiä tuottamisen osa-alueita. Hänen mukaansa tuottajan työ on ohjata artistia siten, että vahvuuksia on helpompi löytää. Mitään “Näin teet hyvän tuotannon” –oppikirjaa ei ole, vaan kyse on aina artistin tai tuottajan näkemyksestä. Hyvällä näkemyksellä voi saada anteeksi jopa huonosti nauhoitetun musiikin.

Arto Tuunela: – On paljon ikään kuin musiikkia, jossa varmasti asiat on äänitetty ihan miten sattuu, mutta se sopii siihen sen takia, että siinä on se visio.

Tuunela kuitenkin korostaa rumpuäänityksen ja vokaalien merkitystä.

Arto Tuunela: – Jos aikoo äänittää rummut, niin se on väärä paikka säästää. Aika usein ei tarkoita sitä, että kallis on parempi. Se riippuu siitä mitä hakee. Silti vaikka kaikki muu olisi ihan timanttia, mutta jos laulu ei toimi, niin kaikki on ihan paskaa.

Kuunteluta musiikkiasi

Arto Tuunelan mukaan tärkeimpiä asioita mitä artisti voi musiikkinsa hiomiseksi tehdä, on luotettava ulkopuolinen korva. Tehdessä musiikkia intohimolla mukaan saattaa “uida salainen toive”, että tuotos olisi jo valmis. Musiikkiin saattaa kuvitella asioita, joita siinä ei vielä ole. Tätä ei huomaa ennen kuin tuotosta on soittanut ulkopuoliselle henkilölle.

Arto Tuunela: – Yleensä se juttu on, että sen kuulijan ei tarvitse edes tehdä mitään, vaan ylipäänsä että olet itse siinä tilanteessa, että paljastat ja soitat sen jutun muulle. Yleensä se tuo sellaisen fiiliksen, mitä se tarvii. Ei muihin kannata luottaa niin paljon kuin itseen. Ajatus on se, että pitää yrittää itse vaan hioa sitä omaa visiota, mutta se ei hioudu, jos sitä vaan kuuntelee itsekseen. Kaikkia ei kannata ehdottomasti kuunnella, mutta kannattaa etsiä ne tyypit, jotka antaa hyvää kritiikkiä.

Ulkopuolisen korvan lisäksi artistin on välillä hyvä teroittaa itselleen tekemisen fokusta.

Arto Tuunela: – Se on tosi tervettä kysyä itseltään kysymyksiä, että mitä se on mitä on tekemässä. Eikä siihen tarvi vastata mitenkään markkinointikielellä. Jos on liian paljon “en mä tiedä” –vastauksia, niin sitten niitä pitää katsoa.